Keskustelu tunteista, niiden kokemisesta ja ilmaisusta on välillä hämmentävää. Toisinaan julkisuudessa kerrotaan, että tunteista puhutaan liian vähän. Kuluvana syksynä toisenlaiset puheenvuorot ovat saaneet sijaa. Sekä lääkäri Anni Saukkola että työeläkeyhtiö Varman ylilääkäri Jan Schugk ovat tuoneet esiin, että lääkärin vastaanotolta haetaan vastauksia elämän tavanomaisiin ongelmiin.
Toisaalta tunteita siis ei ole koettu tarpeeksi, niistä ei puhuta tarpeeksi ja ihmisillä on ongelmia tämän takia. Ja toisaalta tunteissa vellotaan liikaa, elämän tavanomaisista asioista tehdään kriisejä ja ongelmia, joihin odotetaan ratkaisua lääkäreiltä ja mielenterveyden ammattilaisilta.
Uskon (ja tiedän), että edellä kuvattu keskustelu hämmentää ihmisiä. Mitä pitäisi tuntea ja miten? Milloin tunteet ovat ongelma ja milloin ei? Onko niin että hankalat tunteet pitää vain niellä? Tässä kohden on sisältövaroituksen paikka: en tule vastaamaan tyydyttävästi itse esittämiini kysymyksiin. Elämä on ihan liian monimutkaista jotta pystyisin siihen.
Yhtä kaikki, edellä kuvattu keskustelu nostaa esiin ääripäitä. Joko tunteista puhutaan liian vähän tai sitten tunteita on liikaa ja niissä ei pitäisi velloa.
Molemmat seuraavista asioista voivat olla totta samaan aikaan:
- Ihmisillä on edelleen mielenterveyden häiriöitä joita tulee hoitaa
- Tämä aika rakentaa meille kestämättömiä odotuksia
Mielenterveyden häiriöt ja toimintakyky – näkyvätkö oireet arjessa?
Mietitään asiaa alkuun toimintakyvyn kannalta. Jos esimerkiksi mielialasi tai ahdistuksesi on sellaista, että se alkaa vaikuttamaan toimintakykyysi, niin sinun on hyvä miettiä avun hakemista. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi ahdistuksesi on sellaista, että se vaikuttaa siihen miten nukut (tai et nuku), miten kykenet tekemään töitä tai opiskelemaan tai suoriutumaan päivän askareista. Jos elämän ongelmat ja siihen liittyvät tunteet saavat sinut jäämään peiton alle selaamaan puhelinta, koska oman sängyn ja puhelimen ulkopuolinen todellisuus on niin karmea, että on parempi paeta puhelimen luomaan keinotodellisuuteen, sinun on syytä hakea apua.
Viikkoja kestänyt alakuloisuus tai ahdistus ei yleisesti ottaen ole asia joka menee itsestään ohi. Suosittelen täyttämään netin oirekyselyjä esimerkiksi Mielenterveystalon sivuilta. Jos pistemäärät ovat korkeita, niin on hyvä hakeutua avun piiriin.
Suorittamisyhteiskunta ja kestämättömät odotukset
Ihmiset kokevat tunteita. Tunteiden tarkoitus hieman yksinkertaistaen on välttää kipua ja kivuliaita tunteita sekä hakeutua miellyttäviä tunteita tuottavien asioiden äärelle. Organismi joka ei vältä kipua eikä hakeudu esimerkiksi ravinnon äärelle, ei levitä geenejään erityisen tehokkaasti eteenpäin. Ymmärrämme että käden laittaminen tuleen tai kaatuminen portaikossa tuottaa kipua. Hyvä ruoka, mukava seura ja lottovoitto tuottaa sinulle todennäköisesti hyviä tunteita.
Elämä on kuitenkin monimutkaista. Toisinaan kovin paljon monimutkaisempaa kuin sen tarvitsisi olla. Ehkä koet ettei kotiin tilaamasi ruoka ollut kovin hyvää ja että kaveri tuomitsi sinut ja sinun sanomisesi. Vaikka sinulla on ruokaa ja seuraa, koet silti olosi pettyneeksi. Lottovoittokin jäi saamatta.
Edellä olevan ei ole tarkoitus vähätellä kenenkään kärsimystä. Voimme kokea olomme ulkopuoliseksi koska joku käyttäytyy meitä kohtaan ikävästi tai vähättelevästi. Voimme myös kokea jonkun käytöksen vähätteleväksi, vaikkei toisen tarkoitus ollut loukata meitä. Elämä on edelleen monimutkaista ja sekavaa. Ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta toisinaan onnistuvat silti loukkaamaan.
Olen kirjoittanut aiemmin suorittamisyhteiskunnasta pari erillistä kirjoitusta. Löydät ensimmäisen osan täältä ja toisen osan täältä. Filosofi Byung Chul-Han argumentoi, että tämän ajan suuri mantra se, että kaikki ”voivat olla mitä vaan”. Ja kun näin on, niin nyt tehtäväsi on olla paras versio itsestäsi. Aina onnellinen. Vähintäänkin. Ja mielellään menestynyt työelämässä sekä tavoitteellinen harrastuksissa. Niinhän muutkin ovat. Taivas on rajana.
Tämä aika tuottaa meille loputtomia odotuksia elämästä. Mitä meidän pitäisi saada. Mistä ei pitäisi joutua luopumaan. Mitä pitäisi tuntea tai ei pitäisi tuntea.
Tunteako vai ei?
Kuten jo aiemmin mainitsin, voimme ajatella että molemmat seuraavista ovat totta. Meillä ihmisillä on mielenterveyden ongelmia jotka edellyttävät hoitoa. Samalla meillä on paljon odotuksia elämältä, mitä sen pitäisi tai ei pitäisi olla. Aika ajoin rajan vetäminen näiden kahden asian väliin on hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta.
Kannustan sinua hakemaan apua mikäli olet kärsinyt pidempään esimerkiksi masennuksesta tai ahdistuksesta.
Vaikket kärsi mistään mikä täyttäisi mielenterveyden häiriön diagnoosin, suosittelen sinulle silti että juttelet asiasta oikean ihmisen kanssa. Läheisestä tai ystävästä on hyvä aloittaa.