Tässä kirjoituksessa tulen käsittelemään suorittamista ja individualismia filosofi Byung-Chul Hanin näkökulmasta. Han on korealaissyntyinen filosofi joka elää tätä nykyä Saksassa. Hänen kirjansa ”The Burnout Society” oli minusta kiinnostava näkökulma nykyajan suorittamiseen tähtäävään yhteiskuntaan.
Usein suorittamisesta, perfektionismista ja uupumisesta puhutaan yksilön ongelmana. Byung-Chul Han lähestyy teemaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta mikä on omalla tavallaan raikas tuulahdus.
Jotta voisimme ymmärtää Hanin ajattelua meidän on tärkeä tehdä ero ”positiivisen vallan” ja ”negatiivisen vallan” välille. Edellä mainitut ovat Hanin käyttämiä käsitteitä. Negatiivinen valta on valtaa, jossa joku pakottaa sinua esimerkiksi aseella tai raipalla uhaten tekemään jotakin. Sinulle esitettään tavallaan käsky, ”tee tämä tai…”. Negatiivinen valta sanoo: ”sinun pitää”. Näin meitä ihmisiä on hallittu eri aikoina ja kulttuureissa kautta aikojen. Luultavasti suurin osa ihmiskunnan historiasta on eletty ”negatiivisen vallan” alla.
Positiivinen valta on Hanin mukaan tarina siitä, että sinä voit olla mitä hyvänsä tässä maailmassa. Positiivinen valta sanoo: ”sinä voit”. Sinulla ei ole mitään rajoja, ellet aseta niitä itsellesi. Vain mielikuvituksesi ja oma yritteliäisyytesi (tai sen puute) ovat tielläsi kun tavoittelet täydellistä elämääsi.
Jos vertaamme Hanin esittämää positiivista ja negatiivista valtaa toisiinsa, niin huomaamme ensimmäisenä, että negatiivinen valta tulee tavallaan ulkoa. Joku tai jokin yhteiskunnassa kertoo meille miten meidän tulisi elää ja toimia.
Positiivinen valta sen sijaan tulee yksilön sisältä. Kun ihmiselle on ensin syötetty riittävän tehokkaasti tarina siitä, että sinä voit olla mitä tahansa kunhan vain yrität riittävästi, niin ihminen alkaa Hanin mukaan alistamaan itseään. Meistä tulee tavallaan alistaja ja alistettu samassa paketissa. Jos epäonnistut jossakin, kenties peräti elämässä, niin voit syyttää vain itseäsi. Ihminen ikään kuin syyttää itseään siitä, että häneltä puuttuu motivaatio edes haluta yrittää olla jotakin tässä maailmassa.
“Today, everyone is an auto-exploiting labourer in his or her own enterprise. People are now master and slave in one. Even class struggle has transformed into an inner struggle against oneself.”
― Byung-Chul Han, The Burnout Society
Filosofi Jeremy Bentham loi 1700-luvulla mallin vankilasta, jossa vangit eläisivät selleissä jonne vanginvartija voisi tornistaan nähdä koska tahansa sisälle, mutta jossa vangit eivät tietäisi milloin heitä tarkkailtaisiin. Vankilaa kutsuttiin panoptiseksi, joka tulee kreikan kielestä tarkoittaen kaiken näkevää.
Byung-Chul Han on yksi filosofeista joka käyttää panoptista vankilaa luodessaan metaforan sille, millaisessa maailmassa elämme. Termiin on lisätty digitaalisuus, jolloin puhutaan digitaalisesta panoptikosta. Ajatus on, että elämme älypuhelinten ja sosiaalisen median aikakautena eräänlaisessa digitaalisessa panoptisessa vankilassa, missä emme koskaan tiedä milloin ja kuka meitä tarkkailee. Samalla asetamme itsemme tarkkailun alle luoden jatkuvasti lisää sisältöä itsestämme eri alustoille, keräten tykkäyksiä ja kommentteja.
Ajatus siitä, että voit olla mitä hyvänsä päätät olla, yhdistettynä digitaaliseen panoptiseen vankilaan (eli sosiaaliseen mediaan) luo Hanin mukaan puitteet sille, että rakennamme kaikki omia identiteettejämme ja yritämme luoda itsellemme jonkinlaista markkina-arvoa melkeinpä kaikessa mitä teemme. Emme opiskele silkasta oppimisen ilosta vaan pyrimme kehittämään itseämme. Emme liiku koska nautimme urheilusta, vaan pyrimme määrätietoisesti kehittämään fyysistä kuntoamme jotakin tarkoitusta varten. Teemme itsestämme projektin jonka tähtäimenä on oman arvomme maksimointi. Kun jokin tuntuu meistä vaikealta, poistamme tämän ”hankaluuden” elämästämme ja keskitymme itsemme jatkuvaan kehittämiseen.
Tulen jatkamaan Byung-Chul Hanin teemalla hänen kirjalla ”The Expulsion of the Other” seuraavassa blogipostauksessani. Yritän linkittää tuon kirjan teemat tähän kirjoitukseen, mikä ei sinällään ole vaikeaa koska Han käsittelee kirjoissaan samoja teemoja: yksilön olemista neoliberalistisessa yhteiskunnassa.