Kukapa ei haluaisi olla varma. Varma siitä, että omat päätökset ovat oikeita. Varma omasta urasta, opiskelupaikasta tai puolisosta. Tietää tasan tarkkaan mitä illalla haluaa syödä. Koska mikä on vaihtoehto? Olla epävarma ja tietämätön?
Jos mietitään esimerkkiä, ettet tiedä mitä haluat syödä illalla, niin voisitko vain kävellä kauppaan ja valita silmät kiinni ainekset illan ruokaan? Tai pyytää tekoälyä arpomaan sinulle reseptin tai ainesosan josta teet ruuan? Hyvin voisit. Ruoka voisi olla jopa parempaa kuin se tuttu ja turvallinen. Mutta voitko olla varma, että ruoka on juuri sitä mitä haluat illalla? Et tietenkään. Eli on turvallisinta miettiä ja pohtia mitä tekisi mieli. Sillä tavalla päädyt juuri sinulle oikeaan ratkaisuun.
Vai päädytkö sittenkään? Voiko olla, että kotona päivittelet, miten sinun oikeasti tekisi mieli jotakin muuta, eikä sitä mitä päädyit ostamaan pitkällisen miettimisen ja vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen?
Happiness can only exist in acceptance.
George Orwell
Murehdimme tulevaa ja toivomme, että voimme ennustaa sen mitä haluamme. Murehtimalla voimme miettiä eri skenaarioita ja päätyä meille parhaaseen lopputulemaan. Murehtiminen on siis pyrkimys ennustaa tulevaa (sikäli kun murehdit tulevaa). Jos murehdit menneitä, haluat muuttaa mennyttä. Haluat paeta nykytilaa ja ajatella, että elämäsi olisi toisin, jos olisit vain ymmärtänyt ostaa kaupasta sitä ja tätä. Tai jos olisit valinnut toisen kumppanin tai opiskelupaikan. Elämäsi olisi varmasti erilaista, ehkä se olisi jopa parempaa.
Ruuan suhteen voidaan ajatella, että mahdollisia vaihtoehtoja on loputon määrä. Kuvittele menemistä ravintolaan, jossa olisi tarjolla ”noin kaikki maailman kuviteltavat annokset”. Et pystyisi maistamaan tai syömään kaikkea. Et yhdellä istumalla, mutta et vaikka istuisit ravintolassa lopun elämääsi. Lista olisi loputtoman pitkä, täynnä erilaisia ruokavaihtoehtoja.
Epäreilu esimerkki kenties, koska täytyyhän olla jokin raja, miten monta eri ruoka-annosta maailmassa on nyt tai tai voi tulevaisuudessa olla.
Jos mietitään jotakin isompaa päätöstä, kuten puolison valintaa, niin ainakin siinä on rajallinen (joskin isohko) joukko josta valinta tulee tehdä. Ihmisiä ei ole loputtomasti. Täytyyhän siitä joukosta löytyä se paras. Se objektiivisesti täydellisin kumppani juuri sinulle. Mistä muuten tietäisit, että olet löytänyt sinulle kaikista parhaan kumppanin? Tai että olet päätynyt yhteen jonkun kanssa, joka ei ole sinulle paras?
Veikkaan, että viittaisit tunteeseen ja lopulta perustelisit asiaa sillä, että toinen on liian vähän sitä ja liikaa jotakin muuta. Että joku muu osaisi tämän ja tuon paremmin. Tai näet kaupungilla viehättävämmän näköisiä ihmisiä kuin oman kumppanisi ja miettisit, että tämä nyt on ainakin minulle objektiivinen mittari.
Mietitään todennäköisyyksiä seuraavalla esimerkillä: sinulla on ase jossa on kymmenen patruunan lipas. Yhdessä kohdassa on luoti, kaikissa muissa kymmenen miljoonan euron voitto. Veikkaan, ettet uskaltaisi kokeilla onneasi tämän kuvitteellisen aseen kanssa. Et, vaikka lippaan kokoa kasvatettaisiin niin että siinä olisi satatuhatta paikkaa patruunoille. Edelleen, vain yhdessä olisi oikea patruuna, lopuissa olisi kymmenen miljoonan euron voitto. Haluaisit olla varma, ettei mitään pahaa tapahdu.
Todellisessa elämässä meillä ei ole edellä olevan esimerkin kaltaista asetta. Edellä olevassa esimerkissä voit painaa henkilövahingon todennäköisyyden nollaan sillä, ettet kokeile onneasi (tai epäonneasi) aseen kanssa.
Todellisessa elämässä haluamme myös painaa todennäköisyyden nollaan erilaisissa elämän valinnoissa. Haluamme tietää, että valitsemme oikean työn, puolison ja lopulta myös aterian illaksi. Mitä jos et voi painaa todennäköisyyttä nollaan? Voiko olla, että kuvitelma täydellisestä työstä, puolisosta tai ateriasta on juuri sitä? Kuvitelmaa vailla perusteita. Vertaamme epätäydellistä todellisuutta täydelliseen kuvitelmaan ja petymme kun todellisuus ei vastaa kuvitelmaamme.
Ratkaisu ei ole murehtia asioita aina vain enemmän, vaan tehdä päätös ja elää sen kanssa. En sano, että sinun tulisi valita urasi, puolisosi tai illan ateria satunnaislukugeneraattorin avulla. Tai no, ehkä tuon aterian osalta se voi olla jopa suositeltavaa. Yritän sanoa, että kun olet miettinyt ja päätynyt johonkin, niin kokeile siipiäsi sen asian osalta. Oli kyse sitten työstä tai puolisosta.
Todennäköisesti et päätynyt parhaaseen vaihtoehtoon. Mutta päädyit johonkin. Se on parempi kuin ei mitään. Se, että teit valinnan ja elät sen kanssa on huomattavasti parempi kuin se, että vietät elämäsi murehtien ja miettien miten voisit tehdä sen kaikista parhaan valinnan. Ja päätöksen jälkeen sadattelet, ettei valintasi ollut täydellinen. Että toisenlainen elämä olisi mahdollinen.
Jos työsi on kamalaa ja puolisosi tekee sinulle fyysistä tai henkistä väkivaltaa, niin sinun kannattaa luonnollisesti tehdä jotakin asialle.
Mutta jos ajattelet, että tämä puoliso ei nyt ole riittävä minulle koska hän ei aina ymmärrä minua täysin tai hän ei ole yhtä kaunis/komea kuin se ja se, niin sinun kannattaa pysähtyä miettimään.
Sinulla on yksi elämä ja voit elää sen täysillä, tietäen ettet ole tehnyt täydellistä kumppanivalintaa. Voit elää sen nauttimalla siitä mitä sinulla on (toivon mukaan mukava ihminen, kenen kanssa haluat jutella ja tehdä asioita). Tai voit käyttää yhteisen aikanne ja oman elämäsi siihen, että murehdit kaikkea mitä menetit.