Blogikirjoitus joka käsitteli pakko-oireita ja epävarmuutta on noussut yhdeksi luetuimmista blogikirjoituksistani. Lupasin tuon kirjoituksen lopussa palata siihen, mitä hyväksyntä pakko-oireiden kohdalla tarkoittaa. Nyt on korkea aika palata aiheeseen.
Carl Jung on sanonut ettemme voi muuttaa mitään ilman, että hyväksymme sen. Tämä tuntuu intuitiivisesti ymmärrettävältä. Valitettavan usein haluamme kuitenkin muuttaa asioita ilman hyväksyntää. Haluamme eroon ikävästä ajatuksesta tai tunteesta. Toivomme, että saamme varmuuden että jokin pakko-ajatus ei ole totta ja ettei meidän tarvitse pelätä enää.
Esimerkiksi jos pelkään, että jätän ikkunan kotona auki ja että asuntoon tulee vesivahinko tämän seurauksena (josta joudun taloudelliseen liemeen vuokranantajan kanssa), niin toivon että pääsen varmuuteen siitä ettei näin tule käymään. Haluan tietää, että ikkuna on kiinni ja luottaa siihen.
Aikamme on täynnä puhetta muutoksesta. Avaa mikä tahansa lehti ja siellä kerrotaan jostakin ikävästä asiasta ja miten voit muuttaa tuon asian. Olen melko turhautunut siihen miten helppona asiana muutosta markkinoidaan ihmisille tänä päivänä. Toteamme jonkin asian olevan ikävästi ja seuraavaksi kysymme ”miten tämän asian voi muuttaa?”.
On asioita joita voimme muuttaa ja asioita joita meidän täytyy hyväksyä. Vanhan sanonnan (tai rukouksen) mukaan: ”anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeus muuttaa ne jotka voin, ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan”.
Pakko-oireiden osalta on asioita joita emme voi muuttaa vaikka miten haluaisimme. Seuraavassa lyhyt ja ei kaiken kattava lista asioista joita emme voi muuttaa:
- Sinulla on pakko-oireinen häiriö
- Sinulla on tähän liittyen pakonomaisia ajatuksia nyt ja tulevaisuudessa
- Pakko-oireet eivät lievity itsestään, häiriö on krooninen monessa mielessä
- Et tule koskaan pääsemään tilanteeseen, jossa teet kompulsiosi täydellisesti ja oireesi ”ratkeavat” tämän myötä
- Pakko-oireiseen häiriöön liittyy se, että sinulle voi aina olla epäselvää miten suuri tai pieni jonkin asian todennäköisyys on
- Altistus ja reagoinnin ehkäisy on vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä, hyödyt tulevat pitkällä tähtäimellä
- Et tule aina onnistumaan altistuksissa joka tilanteessa, etenkään täydellisesti
- Tulet lipsumaan ja ottamaan takapakkia edistymisessäsi
- Et tule koskaan olemaan 100 % oireeton. Tulet tekemään työtä kompulsioidesi kanssa lopun elämääsi, joskaan et niin paljoa kuin aktiivisimmassa toitumisvaiheessa
Hyväksynnän puute johtaa taisteluun itsesi kanssa. Se mitä et halua mielessäsi, sen satavarmasti saat. Jos yllä olevan listan jokin tai kaikki asiat tuntuvat sellaisilta, joita et halua hyväksyä, niin alla oleva näyttänee tutulta:
- Mietit ja pohdit loputtomasti miksi sinulla on pakko-oireita
- Toivot, että voisit palata aikaan elämässäsi jolloin pakko-oireita ei vielä ollut
- Vertaat itseäsi ja ajatteluasi loputtomasti ihmisiin jotka eivät kärsi pakko-oireista
- Haluat että ihmiset ympärilläsi sopeutuvat sinun pakko-oireisiin ja alkavat varmistelemaan asioita sekä kompulsoimaan kanssasi
- Ajattelet, että paraneminen on sitä, että et koskaan enää ajattele asiaa X tai tunne ahdistusta
Oireiden lievittyminen pakko-oireisessa häiriössä edellyttää vaikeiden asioiden hyväksymistä. Hyväksyntä on sitä, ettet voi tietää tapahtuuko asia X. Usein asia X on jokin todella kamala ja kammottava asia. Ethän olisi vältellyt sitä alun perin ellei niin olisi. Ajan saatossa asiasta on tullut niin kammottava, ettet voi kuvitellakaan muuta kuin kompulsoivasi ikuisesti.
Kokemukseni mukaan useimmat ihmiset jotka kärsivät pakko-oireista tulevat jossain kohti elämäänsä siihen pisteeseen, että he toteavat kompulsioiden vievän liikaa aikaa ja energiaa. Jatkuva kompulsointi ahdistaa, tarjoaa helpotuksen vain lyhyeksi hetkeksi ja vie aina vain enemmän aikaa päivästä.
Mitä on pelko pakko-oireesi takana? Pelkäätkö että teet jotakin kamalaa? Että sinusta paljastuu jokin piirre tai että olet psykopaatti?
Miten paljon ikinä etsit tietoa tai haet vakuuttelua, sinua tulee silti jäytämään epäilys: ”Mitä jos silti olen psykopaatti?” Varmistelun hakeminen on kompulsointia ja hetken helpotuksesta huolimatta alkuperäinen pelkosi voimistuu ajan saatossa.
Et tule koskaan saamaan täydellistä vastausta siihen, oletko vai etkö ole psykopaatti. Ikkunasi voi jäädä auki, vuokranantajasi voi suuttua ja korvausvelvollisuus voi langeta päällesi. Elämä on täynnä epävarmuuksia ja halu saada jonkin asian kohdalla epävarmuus poistettua täysin on ongelma ilman ratkaisua. Myös todennäköisyyden ”pienentäminen” kompulsoimalla on loputon tie.