Nykyään on mahdotonta avata lehteä, televisiota tai somea ilman, että että noin ensimmäinen asia joka sieltä tulee vastaan on jokin versio hetkessä elämisestä. Meille kerrotaan miten murehtiminen on turhaa, koska murheemme ovat tulevaisuudessa ja nyt on nyt. Menneisyyttä on turha pohtia, koska se on mennyttä. Tässä hetkessä oleminen on vain ja ainoastaan rationaalista, koska mitään muuta hetkeä ei ole. Mitä siis enää odotat? Lopeta murehtiminen ja elä hetkessä. Se on juuri niin helppoa ja yksinkertaista kuin sen kirjoittaminen tai ääneen sanominen. Vai onko?
Tietyt asiat turhauttavat minua nykyajassa ja edellä oleva kehotus hetkessä elämisestä kuuluu niihin. Ei siksi, että itse viestissä olisi mitään väärää vaan siksi, että hetkessä eläminen on erinomaisen vaikeaa.
Yuval Noah Harari on kertonut esimerkin joka kuvaa hetkessä olemisen vaikeutta. Esimerkissä kehotetaan ensiksi miettimään, voisitko olla vuorokauden ilman ruokaa jos palkkio tästä olisi miljoona euroa. Luulen, että tämä olisi aika helppo tehtävä useimmille. Toki jos kärsit esimerkiksi diabeteksesta, niin ajatusleikki menee hengenvaarallisen puolelle. Toisekseen Harari kysyisi meiltä, jos tehtävänä olisi istua tunti paikallaan lattialla ja palkinto olisi miljoona euroa, niin pystyisitkö siihen. Uskon, että useimmat meistä pystyisivät. Tiedän, että kivut selässä, lantiossa, polvissa jne. olisivat erittäin voimakkaita. Mutta miljoonasta eurosta useimmat meistä pinnistelisivät kivun läpi. Kolmas ja viimeinen kysymys on, voisitko istua minuutin seuraten vain ja ainoastaan hengitystäsi miettimättä mitään, jos saisit palkkioksi tästä miljoona euroa. Monet varmasti ajattelevat, että tämä on kaikista kolmesta esimerkistä helpoin. Haluan väittää, että minuutti miettimättä mitään on kaikista tehtävistä vaikein.
Ajattelumme on rakentunut vahvasti kielen ympärille. Filosofiassa rationaalinen utilitarismi on ajattelutapa joka sai alkunsa 1700-luvulla, mutta kehittyi lopulta voimakkaammin nykyiseen muotoonsa 1800 ja 1900-luvuilla. Mitä tämä rationaalinen utilitarismi sitten on? Se on ajatuskehikko, joka käsittelee kysymystä siitä miten ihmisten tulisi toimia maksimoidakseen onnellisuuden ja hyvinvoinnin rationaalisen päätöksenteon menetelmin.
Jos katsot ympärillesi ja mietit kaikkea mitä näet, olet sitten sisällä tai ulkona, niin uskon että suurin osa lukijoista näkee ihmisten kädenjäljen ympäristössään hyvin voimakkaasti. Jos luet tätä sisällä rakennuksessa, niin koko rakennus sähköineen ja viemäreineen sekä vesiputkineen on hyvä esimerkki ihmisten kyvystä ratkoa ongelmia. Olemme tarvinneet suojaa säältä ja nyt meillä on rakennuksia jossa on sisätiloissa aina sopiva lämpötila, hanasta tulee puhdasta vettä ja töpselistä sähköä jos jonkinlaisiin laitteisiin.
Rationaalinen utilitarismi ja ihmisen ongelmanratkaisu on tehokas keino moneen moneen pulmaan joita olemme kohdanneet. Esimerkkinä voi olla lapsikuolleisuus ja sen väheneminen viimeisten vuosisatojen aikana, puhtaan veden ja rokotteiden kehittäminen sekä jakelu ihmisille.
Toisin sanoen olemme mestareita ratkomaan ulkoisen maailman ongelmia kielemme, rationaalisen ajattelun ja päätöksenteon avulla. Tietty maailmassa on edelleen ongelmia joita ei ole ratkottu ja olemme onnistuneet myös luomaan ihan uusia ongelmia olemalla niin tehokkaita (hyvänä esimerkkinä ilmastonmuutos).
Mutta mitä tapahtuu, kun suuntaamme kaiken järkemme ja rationaalimme kohti sisäistä maailmaamme? Voimmeko ratkoa oman mielipahamme ja ahdistuksemme rationaalisella ajattelulla? Voimme ja emme voi on tylsä vastaus. Voimme tiettyyn rajaan asti ratkoa ihmissuhdeongelmia ajattelemalla asioita monelta eri kannalta ja keskustelemalla asioista avoimesti. Voimme pohtia omia toimintamallejamme ja vaikkapa sitä, miten kuormitamme itseämme liikaa, koska kuvittelemme että jos suoritamme riittävästi niin joku hetki löydämme rauhan ja onnen.
Voimmeko sitten ajatella itsemme läsnä oleviksi? Samaneri Jayasāra on opiskellut ja harjoittanut buddhalaisuutta sekä meditaatiota eri tavoin yli 35 vuoden ajan. Hänellä on tohtorin- ja maisterintutkinto kasvatustieteestä, ja hänen tutkimuksensa keskittyvät hengellisiin perinteisiin, buddhalaisuuteen ja psykoterapiaan. Jayasāran sanoin ei ole mitään tiettyä ajatusta tai ohjetta, joka voisi johdattaa meitä mielemme luonnolliseen tilaan, eli läsnäoloon. Hän jatkaa, että ainoastaan hiljaisuuden ja rauhoittumisen kautta voimme olla hetkessä läsnä.
Tässä ajassa pyrimme olemaan läsnä ajattelemalla asiaa, pysäyttämällä ajatukset ja olemalla pettyneitä kun ajatukset eivät pysähtyneetkään. Tässä se sama vanha ahdistava ajatus nyt on, miksi oi miksi en vain voi olla läsnä tässä hetkessä, tietoisena ja ilman ajatuksia? Sam Harrisin sanoin suurimmalle osalle ihmisistä meditaatio on sitä, että istumme silmät kiinni miettimässä samoja asioita joita mietimme silmät auki.
Aivoissamme on verkosto jota kutsutaan englanniksi nimellä Default Mode Network (jatkossa DMN). Kyseinen verkosto löydettiin osin sattumalta kun ihmisille tehtiin aivokuvantamistutkimuksia, joissa heidän piti suorittaa jotakin tehtävää samalla kun aivojen toimintoja mallinnettiin erilaisin kuvantamismenetelmin. Sattumaa oli se, että tehtävien välillä, kun ihmiset ”vain lepäsivät”, jotkin aivojen verkostot eivät levänneetkään vaan aktivoituivat. Todettiin, että kun emme suorita jotakin tehtävää, niin DMN-verkosto aktivoituu. DMN:n aktivoituessa mietimme menneitä, suunnittelemme tulevaa ja pohdimme itseämme sekä muiden ajatuksia. Liiallinen aktivaatio DMN:n osalta on osin haitallista ja esimerkiksi meditaation on todettu vähentävän verkoston aktivoitumista.
Mitä ihmettä tässä sitten pitäisi tehdä? Rauhoittua, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Alla joukko vinkkejä arjen rauhoittamiseksi. Sinun ei tarvitse meditoida kahta tuntia päivässä, mutta voit kohtuullisen pienellä vaivalla vähentää puhelimen käyttöä ja uuden tiedon ääreen hakeutumista. Kun rauhoitat arkeasi 3-4 viikon ajat, huomaat hiljalleen eron olemisessa. Muista olla lempeä itsellesi. Tässä ei tavoitella täydellisyyttä, vaan tehdään tilaa rauhoittumiselle ja olemiselle.
- Tee kotiin & työpaikalle kännykkäparkki johon jätät puhelimen kun et tarvitse sitä tai kun ajattelit lukea kirjaa tai vaikkapa katsoa sarjaa. Kun puhelin on edes muutaman metrin päässä sinun ulottuviltasi, niin sen käyttö vähenee. Muista jättää puhelin äänettömälle.
- Kuuntele aika ajoin musiikkia podcastien ja äänikirjojen sijaan. Ymmärrän kiinnostuksen tarinoihin ja uuteen tietoon. Liika on kuitenkin liikaa meille kaikille.
- Kulje työmatka tai lähde kävelylle ilman kuulokkeita. Anna ajatustesi vaellella vapaasti asiasta toiseen.
- Lue kirjaa tai katso sarjaa rauhassa, ilman että puhelimesi on vieressäsi. Näiden asioiden tekeminen voi alkuun tuntua puuduttavalta ja jopa tylsältä. Kirja tai sarja ei kutita dopamiinireseptoreita yhtä tehokkaasti kuin puhelimesi lukemattomat sovellukset.
- Syö lounaasi tai käy kahvilassa ottamatta puhelinta esiin. Tylsistyminen on alussa todennäköistä, ajan myötä uskon että huomaat, että on ihan mukavaa vain olla ja mietiskellä asioita tai katsella ikkunasta ulos.
- Meditoi. Tähän löydät paljon sovelluksia (!) ja esimerkiksi Youtube on täynnä ilmaisia harjoituksia. Muista, että tavoitteena ei ole olla ajattelematta mitään. Tavoitteena on yksinkertaisesti kymmenen minuutin ajan seurata mielen toimintaa. Jos mieli on täynnä ajatuksia, niin mielesi on sillä hetkellä juuri sellainen.